Arkkitehtuurin Yleiskatsaus
Super Nintendo (Japanissa Super Famicom) oli Nintendon vastaus 16-bittisen aikakauden haasteeseen. Vaikka sen keskusprosessori (Ricoh 5A22) oli kellotaajuudeltaan Segan Mega Drivea hitaampi, sen graafiset apupiirit ja laitteistotason liukulaskentatuki tekivät siitä yhden aikakautensa monipuolisimmista 2D-alustoista.
Mode 7 - Pseudokolmiulotteisuus
SNES:n tunnetuin ominaisuus oli sen grafiikkapiirien tukema Mode 7. Tämä näyttötila salli yhden taustakerroksen vapaan skaalauksen ja rotaation reaaliajassa jokaiselle ruudunpiirtoriville. Tämän tekniikan ansiosta syntyivät mullistavat klassikot kuten Super Mario Kart, F-Zero ja Pilotwings, jotka loivat illuusion 3D-maailmasta kauan ennen oikeaa polygonilaskentaa.
Sonyn SPC700 ja Äänivallankumous
Yksi SNES:n merkittävimmistä komponenteista oli Ken Kutaragin suunnittelema Sony SPC700 -ääniprosessori yhdistettynä 16-bittiseen DSP-piiriin. Piiri kykeni toistamaan 8 riippumatonta kanavaa ADPCM-pakattua ääntä 32 kHz:n taajuudella, mikä antoi SNES-peleille niiden tunnusomaisen rikkaan ja orkestraalisen soinnin.
| Komponentti | Tekninen Määritelmä |
|---|---|
| CPU | Custom 65C816 16-bit Ricoh 5A22 @ 3.58 MHz |
| Ääniprosessori | Sony SPC700 8-bit & 16-bit DSP (64KB SRAM) |
| VRAM | 64 KB videomuistia |
| Värit | 32 768 väristä 256 samanaikaisesti ruudulla |
| Erikoispiirit kaseteissa | Super FX 1/2 (RISC), DSP-1, SA-1, CX4 |